sisältö:
Perifeerisiä vasodilataattoreita käytetään verenpaineen, akuutin sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Esimerkiksi perifeerinen valtimotauti ja Raynaudin ilmiö. Perifeeriset vasodilataattorit lievittävät tämän tilan oireita laajentamalla verisuonia ja estämällä valtimoiden kaventumista. Näitä lääkkeitä määrätään yleensä vain sen jälkeen, kun itsepalvelupyrkimykset on yritetty ja oireet eivät parane. On olemassa useita verisuonia laajentavia oheislaitteita, mukaan lukien silostatsoli, inositoli-nikotinaatti, moksisylyytti, naftidrofuryyli, pentoksifylliini ja nifedipiini.
Vasodilaattorin oheislaitteet toimivat tavalla, joka on hieman erilainen.
Cilostazoli ja inositoli-nikotinaatti
Cilostazoli ja inositoli-nikotinaatti laajentavat valtimoita, jotka toimittavat veren jaloille. Cilostazoli myös parantaa verenkiertoa pitämällä verihiutaleita veressä tarttumasta ja tukkeutumasta.
naftidrofuryyli
Naphtidrofuryyli laajentaa verisuonia parantamaan verenkiertoa näille alueille ja antaa keholle mahdollisuuden käyttää happea veressäsi.
nifedipiini
Nifedipiini on eräänlainen huume, jota kutsutaan kalsiumkanavasalpaaja, Tätä lääkettä käytetään joskus korkean verenpaineen hoitoon, mutta tämä lääke on myös perifeerinen verisuonia laajentava aine. Tämä lääke toimii laajentamalla verisuonia ja estämällä niitä kouristuksesta tai supistumisesta.
Moxisylyte
Moxisylyte on eräänlainen huume, jota kutsutaan alfa-estäjä joka toimii irrottamalla verisuonia, jotka säilyttävät veren tarjonnan sormiin, varpaisiin, korviin tai nenään.
pentoksifylliini
Pentoksifylliini toimii vähentämällä veren viskositeettia. Veri voi sitten virrata helpommin, erityisesti pienissä verisuonissa käsissä ja jaloissa.
Mikä on perifeeristen vasodilataattoreiden rooli sydän- ja verisuonitautien hoidossa?
Ei ole näyttöä siitä, että perifeerinen vasodilataattori saa aikaan merkittävää kehitystä fyysisessä sietokyvyssä potilailla, joilla on perifeerinen verisuonitauti, ja nämä lääkkeet voivat olla vaarallisia. Vakavan Raynaud-oireyhtymän hoidossa suositellaan kuitenkin tymoksamiinin, pratsosiinin tai nifedipiinin käyttöä. Tutkimuksessa selvitettiin ensin, miksi näitä lääkkeitä määriteltiin yleisessä käytännössä, ja toiseksi selittää useita lääkevalintoja Raynaudin oireyhtymän ja perifeerisen verisuonitautin hoitoon edustavassa näytteessä 22 käytännöstä Pohjois-Irlannissa.
Näistä potilaista määrättiin perifeeristä vasodilataattoria, 69,6% diagnosoitiin perifeerisenä verisuonitautina, katkokävely tai ateroskleroosi. Enemmän kuin eraalisia perifeerisiä vasodilataattoreita, joita määrätään jatkuvien lääkemääräysten muodossa. Raynaudin oireyhtymää sairastavilla potilailla vain puolet hoidetaan hyvin, eikä diagnoosin varmuus takaa sopivaa hoitoa. Perifeeriset vasodilataattorit ovat suurin osa (51,5%) lääkkeistä, jotka on määrätty perifeeriseen verisuonitautiin. Pieni prosenttiosuus potilaista, joilla oli perifeerinen verisuonitauti (20,3%), määriteltiin aspiriiniksi ja pieni prosenttiosuus (4,4%) amputoitiin. Perifeerisiä vasodilataattoreita määrätään, vaikka niitä ei tarvita eikä niitä voida käyttää. Raynaudin oireyhtymän ja perifeerisen verisuonitautin todistukseen perustuvan hoidon edistämistä olisi yleisesti harjoitettava.
Kysy aina lääkäriltäsi ennen kuin käytät perifeerisiä vasodilataattoreita. Kerro lääkärillesi, jos olet raskaana, suunnittelet raskautta tai imetät.
